21. - 27.5. 2012
Maanantai: lepo
Tiistai: 45min vauhtikestävyys, tasavauhtinen kova
5:21min/km (8.01km, 42:55)
+15min jäähdyttely (1.82km tyttären kanssa)
Keskiviikko: 60min vauhtikestävyys
5:33min/km, (10.6km, 58:55)
Torstai: lepo
Perjantai: lepo
Lauantai: 30min kevyttä, sis. pari vauhdinnostoa
6:07min/km (5.05km, 30:46)
Sunnuntai: 3h pitkä peruskestävyys, tasavauhtinen
6:14min/km (28.5km, 2:58:00)
Yhteensä: juoksu: 54.0km treeniaika: 5h 25min
juoksukilometrit vuoden alusta 461km
Viikon treenit alkoi mukavasti levolla ja se varmaan olikin syynä, että tiistaina juoksu kulki hyvin, jalat tuntui kevyiltä ja olokin oli mitä mainioin. Päätin antaa jalkojen mennä ilman turhia jarrutteluja, kun askel tuntui lennokkaalta ja eteenpäin vievältä. Ihan kuin olisin löytänyt uuden juoksuaskeleen. Sehän näkyi myös vauhdissa. Noin kovaa vauhtia en ole aiemmin pystynyt pitämään yllä noin pitkää matkaa. Hmmm, ehkä jotain kehitystä on tapahtunut...?
Keskiviikkona oli tarkoitus juosta tonnin vetoja eri nopeuksilla, eikä siis tosiaankaan kahta samanlaista treeniä peräkkäisinä päivinä. SportTracker ei ilmeisesti saanut yhteyksiä satelliitteihin, koska matka ja vauhti heitti pahasti lämmitellessä. En sitten viitsinyt lähteä tuollaista treeniä arpomalla heittämään, kun on niin mukava saada mitattavia ja vertailukelpoisia tuloksia! Päätin sitten juosta vähän reippaammalla vauhdilla vähän edellistä pidemmän lenkin, välillä vähän vauhtia nostaen. Kelpo treenihän siitäkin tuli, vaikka varsinaiset vedot jäikin seuraavaan viikkoon.
Aikamoisia juoksuhaluja olisi ollut torstaina ja perjantainakin, mutta täytyi säästellä jalkoja sunnuntain pitkää lenkkiä verten. Maratoniin on enää viisi viikkoa ja vaan muutama viikonloppu, jolloin noita 3 tunnin lenkkejä pystyy juoksemaan. Ja joka tapauksessa pari onnistunutta "ylipitkää"lenkkiä täytyy saada juostua ennen sitä. Joten lauantaina juoksin vaan puoli tuntia ihan kevyttä ja rentoa hölkkää parilla lyhyellä vauhdinnostolla.
Sunnuntaina oli sitten "the treeni". Juoksu tuntui hyvältä ja jopa kohtalaisen helpolta jonnekin 25 kilometriin saakka, vaikkakin aurinko porotti suoraan edestä, pilvettömältä taivaalta ensimmäiset 20 kilsaa. Siltä osin olo oli aika tuskainen. Voimia kuitenkin oli ja jalat toimi, vaikka hetken epäilyttikin, että 2,5 tuntia voi olla aika maksimi suoritus tuossa kelissä. No, 20 kilsan kohdalla mies ja lapset oli tuomassa lisää juomaa ja kummasti noista kannustusjoukoistakin saa lisää voimia! Siinä kääntöpisteellä tuli myös mukava yllätys: ihana viilentävä vastatuuli! Vauhti kyllä hidastui, mutta olo ja juoksu helpottui.
Jossain 25 kilsan hujakoilla alkoi rasitus sitten tuntumaan, erityisesti takareisissä. Olisin varmaan pystynyt juoksemaan sen kivun yli pidempääkin, mutta 28,5 kilsan kohdalla totesin, että vastaavaa hyötyä en enää seuraavista kilometreistä saa, joten hyppäsin auton vietäksi. Ja suunnilleen samalla sekunnilla kun juoksu loppui, alkoi kipu. Aivan jäätävä kipu ristiselästä nilkkoihin ja mikään ei auttanut. Itkuhan siinä lopulta tuli... Pysähdyttiin sitten rannalle ja vaihdoin uikkarin päälle ja raahauduin mereen. Siellä kylmässä merivedessä (22 astetta, mutta tuntui kylmältä, heh!) kipu alkoi sitten taittumaan. Suihkuttelin vielä rannalla kylmää vettä jalkoihin ja parinkymmenen minuutin jälkeen tuli ensimmäistä kertaa olo, että selviän hengissä... niin paha kipu oli.
Ilman tuota jäätävää kipua jaloissa, olo oli lenkin jäljiltä tosi hyvä ja lopulta parin tunnin päästä kipukin antoi periksi ja pääsin venyttelemään ihan kunnolla. Käytiin vielä illalla koko perhe parin kilometrin kävely- ja pyörälenkillä.
Vaikka meneekin jo seuraavan treeniviikon juttuihin, niin pakko lisätä tähän, että maanantaina kävin juoksemassa aamupäivällä puolen tunnin hölkkävauhtisen palauttavan ja olisin voinut juosta vaikka tunnin! Jalat oli kuin uudet eikä ollut tietoakaan edellisestä rasituksesta. Aivan käsittämätön kipu ja aivan uskomaton palautuminen!
 |
| Googlen kuvalaina |
Kivusta huolimatta: Ihan mahtava treeniviikko!
