En tiedä onko tässä mitään järkeä tai onko tästä minulle tai kenellekkään muullekkaan mitään hyötyä, mutta antaa nyt mennä... Toivon, että näiden numeroiden avaaminen ja julkisesti esitteleminen kannustaa lisää lukujen pienentämisessä, niin itselläni kuin muillakin. Muutenhan tämä on vain itsensä nolaamisesti julkisesti ja vielä vapaaehtoisesti... Työtä siis vielä riittää!
Olen 173cm pitkä. Toivoisin olevani lyhyempi. Ala-asteella olin aina siellä jonon loppupäässä, kun piti asettua pituusjonoon ja jopa suurinosa pojista oli lyhyempiä tuohon aikaan. Kasvoivat kyllä myöhemmin ohi, mutta oma mielikuvani "liian" pitkästä on jäänyt pysyvästi mieleen. Vajaat parikymmentä vuotta myöhemmin silloinen esimieheni nimesi minut amatsoniksi, viitaten ilmeisesti pituuteeni sekä ruumiinrakenteeseeni: lantioni ja hartioideni leveyteen, koska painoa minulla siihen aikaan oli varsin vähän. Harmittaa vieläkin. En halua olla amatsoni, mutta pituudelleni en mitään voi.
Painan 70,4kg. Haluaisin olla kevyempi ja sirompi. Painoa pystyn kyllä pudottamaan, mutta tuskin ruumiinrakenteeni tästä mihinkään muuttuu, joten siroa minusta ei saa painoa pudottamalla. Haluan olla hoikka, mutta myös terve ja hyvinvoiva. Haluan olla äiti, joka jaksaa liikkua lasten kanssa hyvällä mielellä ja innolla ja kannustaa lapsensakin liikkumaan.
Olen lähes koko elämäni ollut normaalipainoinen, mutta aikuisiällä painoni on jämähtänyt sinne normaalipainon yläpäähän. Näytän löysältä ja pehmoiselta pullataikinalta enkä voi hyvin. Tiedän, etten ole lihava tai oikein edes pullukka. Ylimääräiset kilot ovat jakautuneet jokseenkin tasaisesti jokapuolelle kroppaa. Osansa ovat saaneet vyötärö, lantio, reidet, takamus, käsivarret, selkä, posket ja leuka. Vähän ylimääräistä vähän jokapaikassa! En oikein tiedä mikä olisi se oikea hyvänolonpaino, sitä olen etsimässä, mutta ei se ainakaan tämä ole.
Haluaisin siis näyttää hoikalta ja hyvinvoivalta ja oikeasti voidakin hyvin, olla energinen. Uskaltaisinko asettaa uudeksi tavoitteeksi alle 65kg!? Olin asettanut ensimmäisen tavoitteeni 69 kiloon ja itseasiassa saavutinkin sen kesäkuun alussa(6.6.2012-68,0kg), mutta nyt paino taas hitaasti hilautui tuonne äryttävän 70 huonommalle puolelle. Voisin syyttää sairastumista, mutta itsestähän se on kiinni mitä suuhun laittaa, vaikka ei liikkumaan pääsekkään.
Painavimmillani (jos raskauksia ei lasketa) olen ollut vuosituhannen alussa, jolloin painoin 82kg. Sen jälkeen pudotin painoa häitä varten 65 kiloon. Arvatenkin, ei se paino siinä kauaan pysynyt ja sen ja lasten jälkeen paino on vaihdellut lähinnä 70-77kg välissä viimeisen 10 vuoden aikana. Viime vuoden alussa, maalis-huhtikuussa, painoin tuon 77kg, josta on siis lähdetty liikkeelle tällä kertaa.
BMI 23.52. Olen siis normaalipainoinen. Olisin myös normaalipainoinen, jos painaisin 74,8kg (BMI 24,99). Mutta yhtä hyvin olisin normaalipainoinen painaessani 55,4kg (BMI 18,5). Kuten sanoin painoni on keikkunut aikalailla tuolla normaalipainon yläpäässä, ja rehellisestikin näytän silloin enemmänkin löysältä, kuin terveeltä normaalipainoiselta. Toisaalta en muista painaneeni aikuisiällä missään vaiheessa alle 60kg, joten en osaa sanoa kuinka hyvinvoivalta silloin näyttäisin tai tuntuisiko elämä silloin paremmalta. En edes uskalla haaveilla elämästä, jossa painoni alkaisi viitosella. Tuskin se suurempaa onnea toisi elämääni, mutta muutaman kilon poistaminen kyllä varmasti, ihan vain jo jaksamisen ja hyvän mielen vuoksi.
Muut numerot:
04/2011 09/2011 02/2012 06/2012
rinta 104 102 100
rinnan alta - 84 83
vyötärö 80 76 74
napa 92 86 84
lantio 104 103 99
reisi 62 60 59
hauis 33 31 29
paino 77kg 74.2kg 71.9kg 68.9kg
Hitaasti, mutta varmasti tässä on eteenpäin menty! Mutta hei, eteenpäin joka tapauksessa! Matkaa on vielä paljon jäljellä monessakin mielessä. Olisinpa vaan tajunnut heti alkumetreillä ottaa noita mittoja, mutta heräsin tuohon mittaamiseen vasta sen jälkeen, kun olin itkenyt miehelleni tuota painon putoamisen hitautta. Mies kyllä vannotti, että kiinteytymistä on tapahtunut huomattavasti kilojen näyttämää enemmän ja ehdotti, josko mittanauha kertoisi edistymisestä paremmin kuin vaaka. No onhan noita senttejä kadonnut, mutta vielä on työtä jäljellä. Peiliin on turha katsoa ja uskoa, se kertoo vain sen mitä siellä haluaa nähdä, kunnes itsetunto ja omakuva ovat kohdallaan. Ainakin tällä hetkellä peilikuva on vielä tanakka ja huutaa kilojen pudottamista!
