9. - 15.7. 2012
Maanantai: lepo
Tiistai: lepo
Keskiviikko: kovavauhtinen lyhyt
4:54min/km (3.43km, 16:49)
vatsat + venyttely 30min.
Torstai: pilates 60min
Perjantai: lepo
Lauantai: lyhyt peruskestävyyslenkki, viim. 1km kävelyä
6:48min/km (5.68km, 38:24) juoksu n.6:00min/km
vatsat + kädet (medicine ball) 30min
Sunnuntai: lepo
Yhteensä: juoksu: 9,1km treeniaika: 2h 55min
juoksukilometrit vuoden alusta: 695,6km
Siinä missä viime viikko oli täynnä energiaa ja juoksuintoa, on tämän viikon teemana ollut motivaation puute. Toisaalta... kukas sitä pakottaa juoksemaan, välillä voi tehdä muutakin. On vaan vähän vaikea vielä tottua ajatukseen, ettei "tarvitse" lähteä lenkille, koska tämän vuoden virallinen tavoite on suoritettu. Jotenkin aivot vaan ajattelee edelleen, että tietyt treenit täytyy suorittaa, jotta pystyy suoritumaan tavoitteesta. Ehkä tämä kuuluukin vielä maratonin jälkeiseen henkiseen tasoittelutilaan ja vie muutaman viikon tottua taas normaaliin treenielämään, ilman sen suurempia treenistressejä. Ei sillä, että aikoisin jättää juoksun tai edes haluaisinkaan, nyt vaan on ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen motivaatiopulaa juoksun kanssa.
Syynä motivaatiopulaan saattaa myös olla se, että mies osti tiistaina juoksutossut ja vailla minkäänlaista kunnioitusta juoksi meidän saaren ympäri kahdesti sellaista vauhtia, että heikoimpia hirvittää. Urheilukaupan myyjälle hän valehteli sujuvasti sanoi että viime kertaisesta lenkkeilykaudesta on viitisen vuotta, mutta uskaltaisin väittää, että viisitoista on lähempänä totuutta. Joten tuollaisen tauon jälkeen ei juosta kovaa, vaan tuskaisen hitaasti, kirotaan huonoa kuntoa ja ollaan ainakin viikko kipeänä sen jälkeen. Niin sen kuuluisi mennä, niinkuin meillä muillakin, kun aloitettiin juoksemaan!
Toisaalta mietin pitäsikö asettaa joku uusi oma tavoite? Brisbanessa voisi juosta 5. elokuuta puoli maratonin ja 22. elokuuta olisi tässä meidän lähellä Tomewin Mountain Challenge, puoli maraton myös, mutta vuoristossa. Pitää varmaan vielä miettiä, molemmat kiinnostaisi, mutta molempiin tuskin riittää voimat. Muttaa riittääkö intoa osallistua kumpaankaan? Vai antaisiko uutta motivaatiota juoksuun, jos vaan ottaisi ja ilmoittautuisi toiseen? Toisaalta... tästä urheilusta ja hyvästä olosta on tullut enemmänkin kuin yksi irrallinen osa elämää, se on osa elämää, myös ilman suuria tavoitteita ja se on hyvä se!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti