Viikko 22

Kun luonto kutsuu...

Viikko 28.5 - 3.6. 2012

Maanantai:     30min pitkän lenkin palauttava

               6:16min/km (4.87km, 30:35)

Tiistai:       lepo

Keskiviikko:   3x1000m vetoja, 1000m palautus juosten,
               2,5km alkuun ja loppuun
               5:40min/km (10.1km, 57:16)

Torstai:       30min reipasvauhtinen, rento
               5:42min/km (5.6km, 32:00

Perjantai:     lepo

Lauantai:      1h 30min peruskestävyys, pitkä, rauhallinen
               6:25min/km (15.3km, 1:38:00)

Sunnuntai:     5km juoksua, rauhallinen
               5:26min/km (5km, 27:18)
               + 1km kävelyä
               10:00min/km (1km, 10min)

Yhteensä:      juoksu: 41.8km     treeniaika: 4h 15min

               juoksukilometrit vuoden alusta 502.8km

Pitkän lenkin palauttava maanantaina sujui kuin unelma, kirjoitinkin siitä jo. Mitään muutosta olossa ei tapahtunut tuon lenkin jälkeenkään, eikä tiistain lepopäivänä, joten päätin juosta keskiviikkona vetoja, mitä piti juosta jo viime viikolla.

Vetojen alkuun juoksin 2,5 kilometriä lämmittelynä ihan rauhallisesti, sellaista 6:30min/km vauhtia. Sitten vedot, kolme kertaa 1000m suhteellisen kovaa , välissä palautteluna 1000m hitaasti juosten. Tarkoitus oli juosta jokainen tonni suhteellisen vauhdikkaasti, vauhtia mitä pystyn pitämään yllä koko matkan tasaisesti. Ja tarkoitus oli nostaa vauhtia jokaisella vedolla. Noh, aina ei mennä niin kuin oppikirjoissa.

Ensimmäinen 1000m oli aivan liian kova (4:23), tosi vaikea eikä ollenkaan tasavauhtinen, juurikin siksi, että juoksin aivan liian kovaa! Toinen 1000m oli (4:47) eli huomattavasti hitaampi ja tietysti selkeästi helpompi juosta, mutta ei tasavauhtinen. Viimeinen 1000m oli sitten yllättäen helpoin, rennoin ja tasavauhtisin (4:30). Viimeisen tonnin jälkeen juoksin vielä jäähdyttelynä 2,5km. Mukavasti kertyi kilometrejä vaikka henkisesti tuntui, että oli juossut vaan sen 3x1000m! Samalla kympin ajaksi tuli ihan huomaamatta 56:52, ei huonosti sekään.

Jotenkin pitäsi harjoitella tuota tasaisen vauhdin ylläpitoa, kun se tuntuu olevan tosi vaikeaa. Mitenköhän se onnistuu? Pitäiskö lähteä juoksemaan juoksumatolle?

Torstaina piti taas tehdä jotain ihan muuta, mutta vesisade on koko viikon sotkenut treenejä. Torstain lenkkikin meni pikaseen siinä sadekuurojen välissä. Pikkunäppärä 30min ja reilut 5 kilometriä hyvin hapekkaassa ja viileässä ilmassa. Yritin hyödyntää tuon lenkin keskittymällä rentoon, mutta hyväryhtiseen juoksuasentoon. Katse meinaa edelleenkin painua alas varpaisiin ja keskikroppa lysähtää kasaan, varsinkin pidemmillä lenkeillä. Aina on parannettavaa.

Perjantaina oli pakkolepopäivä ja lauantaina juoksin sitten pidemmän lenkin. Pakko sekin, kun vettä tuntuu tulevan ihan koko ajan, niin jokainen kuiva hetki on hyödynnettävä. Ihan kamalan vaikea lenkki! Alkumatkan vatsaan sattui, se oli kai se banaani, jonka söin ennen lenkille lähtöä. 5 kilsan kohdalla piti juosta yliopiston vessaan, kun vatsa oli ihan sekaisin. Tätä ei olekkaan vielä aikaisemmin tapahtunut, mutta nyt sekin on siis koettu. Onneksi ei tarvinnut mihinkään pusikkoon juosta... Kun vihdoin vatsakipu helpotti, niin hartiat jumitti. Olin varmaan jännittänyt niitä, kun vatsaan sattui. Loppumatkan sitten vaan kärvistelin ja mitä enemmän sattui, sitä enemmän juoksin ylimääräisiä mutkia matkalle. Siitäs sait!

Lauantain lenkki otti tosi voimille ja väsähdinkin sohvalle pari tuntia lenkin jälkeen. Olin aivan totaalisen poikki ja onnistuin nukkumaan yölläkin liki kellonympäri.

Sunnuntaina yritin tsempata itseni ja jalkani vielä pikku lenkille, vaikka jalat ja kroppa yritti viestittää jotain ihan muuta! En vaan malttanut pysyä poissa, koska a) sain 500 juoksukilometriä täyteen tälle vuodelle ja b) sain 40km täyteen tälle viikolle. Jei! Jalat oli ihan tukossa ja koko kroppa väsynyt. Jostain kumman syystä tuo rauhallista vauhtia juostu vitonen taittui kuitenkin huimaan aikaan 27min ja rapiat ja vauhtikin oli hurjat 5:26min/km. En tiedä mistä johtui ja mitä tapahtui, mutta ihan rauhallisesti juoksin... Tsekkasin dataa monta kertaa, että onko siellä joku virhe, mutta ei, kyllä se vaan pitää paikkansa. Noh, joskus näinkin.

Nyt on pakko antaa jaloille pari lepopäivää, jotta ne saa voimia tulevalle viikolle. Ensi viikolla voisi vielä juosta yhden tosi pitkän lenkin ennen maratonia. Mutta toisaalta, jos jalat lepää, voi tehdä käsitreeniä: medicine ball!

googlen kuvalaina

Jos vaikka menisi ensiviikolla hierontaan... Deep tissue massage kuulostaisi niin hyvältä just nyt!