Kisapaikalla aamu valkeni todella kauniina, oli tulossa hyvä päivä.
Lähtöalueella oli muitakin kuin juoksijoita. Kaksi viereistä peltoa oli täynnä kenguruita aamupuuhissaan. Hieno näky!
Ja sitten itse juoksuun. Matkana siis 22km, josta ensimmäiset 11 kilometriä mennään Tomewin Mountainia ylöspäin ja toiset 11 kilometriä tullaan samaa vuorta alaspäin. Olin jo ihan fiiliksissä aamulla, kun kävin ilmoittautumassa ja sain numerolapun rintaan. Numerot sattui olemaan oma syntymäpäivä ja kuukausi, lienekö tuonut hyvää onnea!
Päätin siinä lähtötohinassa, että juoksen ihan oman juoksun enkä välitä muista ollenkaan ja siinä kyllä onnistuin ihan täydellisesti. Lähtö oli 7.15 ja osa lähtikin heti tosi kovaa, minä taisin olla siellä ihan viimeisten joukossa. Juoksinkin ihan rauhallisesti ensimmäiset 2km (6:00 ja 5:55min/km), mikä olikin kisan tasaisin osuus, sellaisella hyvin pienellä maastonvaihtelulla. Sen jälkeen alkoi nousut, tässä ensimmäinen:
Ihan käsittämätön nousu, mutta jaksoin juosta ylös saakka. Siinä pääsi jo ohittamaan ensimmäiset, jotka oli juossut "täysillä" ne ensimmäiset 2km. No ylhäällä oli pakko kävellä pariaskelta, että sai vedettyä muutaman kerran oikein kunnolla happea ja taas jatkui matka. Olin tehnyt illalla soittolistan ja kappalevalinnat oli osunut ihan kohdalleen, maisemat oli ihan uskomattomat, ilma oli tosi raikas ja siellä vuoristotiellä oli jotenkin oudon seesteinen olo. Oli niin hyvä fiilis juosta.
Tuon 14% nousun jälkeen seuraavat noin 3 kilometriä oli vähän helpompaa nousua ja jopa yksi alamäkikin. Seuraava paha nousu alkoi jostain 6,5 kilometrin kohdalta: 2,8km 10% nousua. Se oli vetää etureidet ihan hapoille. Otinkin pariin otteeseen muutaman kävelyaskelen, kun reidet tuntui tiukoille ja se helpottikin heti ja taas jaksoi juosta. Sen jälkeen olikin enää pieni nousu osavaltion rajalle, jossa oli kääntöpaikka. Ollaan ajeltu paljonkin noilla lähialueen vuorilla uskomattoman hienoissakin ja oikeasti henkeäsalpaavissa maisemissa, mutta ensimmäistä kertaa olla tulla itku tuolla ylhäällä. Oli niin hieno olo, kun tiesi että on selviytynyt sinne ylös vuorelle ihan omin jaloin juoksemalla ja ne maisemat ja rauha ja hiljaisuus ja kun tietää, että ensi vuonna tähän aikaan juostaan ihan erilaisissa maisemissa. Kyllä siinä vähemmästäkin liikuttuu.
Loppumatkahan oli sitten melkein pelkkää alamäkeä. Hymyilytti ja laulatti. Ainoastaan takaisin tulomatkalla ollut loiva, mutta riittävän tuskaisen pitkä nousu, jotain 6 kilometriä ennen maalia, pisti hetkeksi hiljaiseksi ja vaihtoi hymyn irvistykseksi. Oli kyllä hapottaa jalat ihan totaalisesti. Aika moni siinä kyllä kävellen menikin ylöspäin.
Tankkaus siis onnistui tälla kertaa ihan hyvin, vähän huonon alun jälkeen. Vatsa oli koko matkan jotenkin tosi herkän oloinen ja otinkin aika rauhallisesti noiden juomien kanssa ja ilmeisesti hyvä niin, kun suurempia ongelmia ei tullut. Tuolla kisassa otin ennen lähtöä yhden tuubin geeliä, seuraavan jossain reilun puolen tunnin jälkeen ennen 10% nousua ja viimeisen geelin otin jossain 13 kilometrin kohdalla, ja ne kyllä riitti ihan hyvin. Kisajärjestäjät tarjosi matkan varrella muutamalla juoma-asemalla vettä ja urheilujuomaa, joissa vettä otin jokaisella ja urheilujuomaa viimeisellä juoma-asemalla. Näillä pärjäsin tosi hyvin, kun vielä perhe oli kannustamassa ja juottamassa 9 ja 13 kilometrin kohdalla.
Ja siellä taustalla se Tomewin Mountain siintää, valloitettuna. Matkaa maaliin 150 metriä. Juostiin lasten kanssa yhdessä maalilinjan yli. Nuo jutut on niin tärkeitä lapsille, että saavat olla mukana, olla tärkeitä ja osallistua. Tänään on sitten leikitty juoksukilpailuja, askarreltu numerolappuja ja venytelty anatomiakirjan kanssa... lapset siis ;)
Ja tässä kisa vielä erilaisina numeroina. Virallinen aika 2:16:27. Ihan vaan vertailun vuoksi, kisan voittanut mies juoksi käsittämättömän ajan 1:25, minä olin silloin 13,5 kilometrin kohdalla :). Pelkäsin, että olen ihan viimeinen, kun katselin edellisvuoden aikoja, kovia juoksijoita melkein kaikki. Mutta ehei, en ollut viimeinen, 15 juoksijaa tuli vielä meikäläisen jälkeen ja 8 keskeytti. Kisassa oli kaiken kaikkiaan 118 juoksijaa, ei siis mikään massatapahtuma. Mutta erilainen! Once in a lifetime experience!
Taidan vieläkin olla jossakin endorfiinipöllyissä.
Nyt vaan tarttee miettiä seuraavaa tavoitetta.
Ihanaa viikonalkua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti