Miksi triathlon vaatii niin paljon...

Olen joskus vuosia sitten miettinyt, että triathlon on hieno ja vaativa laji, jota voisi itsekin harjoitella. Olen miettinyt sitä paljon myös viime aikoina. En oikein tiedä miksi!

Juoksu on näistä triathlonlajeista oikeastaan ainut laji mikä on minusta puhtaasti mukavaa ja jossa kuntokin on ihan kohdillaan, vaikka tekniikka vaatii vielä paljon työtä.

Uiminen puolestaan, no, se meneminen sinne uimahallille talvipakkasella ja kylmyys altaalla. Ja sitten hikoileminen vedessä, kun oikeastaan on kylmä ja kuuma samaanaikaan. Ja tukan sullominen uimalakin alle on aina yhtä hankalaa. Uimalasien mallaamien päähän on ihan oma taiteenlajinsa. En ole myöskään löytänyt uimalaseja, jotka istuisivat täydellisesti, tai edes hyvin  omaan päähäni, eikä fuskaisi mistään. Juu, ja pelkkä avovedessä uiminen kauhistuttaa jo pelkkänä ajatuksena, saatikka että sitä pitäisi tehdä kymmenien muiden kanssa samaan aikaan. Olen kai kuitenkin ihan kohtalainen uimari, vaikka vaparin tekniikka taitaa ollakin aika syvältä. Hmmm....

Ja pyöräily, no, se on hauskaa Helkaman Ainolla, kun fillaroi hiekkatiellä viljapellonreunaa kumpupilvet taivaalla tukka kesätuulessa hulmuten. Matkan varrella on punainen lato ja maitolaituri, jonne voi poiketa voipaperiin käärittyjä eväsleipiä nauttimaan, samalla kun nauttii täydellisestä hiljaisuudesta, jonka korkeintaan itikan ininä keskeyttää. Jep! Sopii mulle. Ai niin, ja siinä Ainossa pitää olla sellanen kunnon jousilla varustettu läskiperse -satula (pahoittelut rumaa, mutta niin kuvaavaa, kielenkäyttöä!)

Helkama Aino, kuva

Mutta maantiepyöräily... mukavaahan se on, pääsee kovaa ja maisemat vaihtuu. Mutta sitten kun mennään kovaa, ajetaan autotien reunassa, missä autot ajaa ohi ohjaustankoa hipoen 80-100km/h, hyvällä tuurilla, jos noudattavat nopeusrajotuksia. Huh! Entäs risteysalueet! Siinä ei ole paljoa nokan koputtamista pienellä pyöräilijällä, kun otetaan yhteen city maasturin kanssa. Rekat nyt onneksi ei edes ehdi huomata siellä jossakin ruohonjuuritasolla liikkuvaa kaksi pyöräistä...

Mutta oikeasti, suurin ongelma pyöräilyssä on ollut kipu... tuolla jalkojen välissä. Se kipu alkaa suunnilleen sillä hetkellä kun hyppää satulaan ja jatkuu niin kauan kuin tunto häviää tai treeni on suoritettu. Mitä alempana ajoasento sitä enemmän sattuu. Miten ihmeessä kukaan nainen pystyy ajamaan kilpapyörällä!? Kertokaa ihmeessä, jos tiedätte vastauksen! Ja kyllä, tämä oli ihan oikea kysymys! Onko se nyt vaan oikeesti kiinni kunnon pyöräilyhousuista (koska miehen housut ei ainakaan kipua poistanut!). Onko se kiinni oikeasta pyörästä ja oikeista säädöistä, satulasta? Vai onko se vaan asia, jonka kanssa naispyöräilijän on elettävä? Vai mitä? Ihan totta, kertokaa!

Kaikista näistä ikävistä puolista huolimatta joku siinä triathlonissa kiehtoo!

On se vaan hieno laji!

Ja koska jutut meni tänään alakerta -osastolle,

olkoon kuvakin samassa linjassa juttujen kanssa.

Jutun henkilöt eivät liity kuvaan! kuva

Mukavaa viikonloppua ja treenatkaa kovasti!