Palautumista ja tuskaa
27.8 - 2.9.2012
Maanantai: 30min Tomewinin palauttava
3.72km 7.36min/km 28:17
Tiistai: lepo
Keskiviikko: lepo
Torstai: 30min rauhallinen aamulenkki
5.44km 6:15min/km 34:02
60min pilates
Perjantai: lepo
Lauantai: 45min Speed interval -harjoitus
4.64km 5:01min/km
Sunnuntai: 45min reipasta kävelyä
4.77km 9:35min/km 6.26km/h
Yhteensä: juoksu: 13.8km treeniaika: 3h 30min
Juoksukilometrit vuoden alusta: 823.4km
Viikko alkoi maanantaina Tomewinin palauttavalla. Ajattelin juosta 2km edestakaisin rannalla pehmeässä hiekassa, mutta voi perhana, että oli rankkaa. Sen lisäksi, että tuo pehmeässä hiekassa juokseminen ottaa todella voimille, oli jalat tietty vähän väsyneet ylämäkijuoksusta, niin kaupan päälle sain vielä voimakkaan vastatuulen. Juoksin tuon 2km siinä rantahiekassa, huimilla nopeuksilla 8:55 ja 8:36min/km! Ihan käsittämätöntä tarpomista! 2 kilometrin jälkeen oli pakko nousta hiekalta pois ja siirtyä suosiolla betonille. Loppumatka sujuikin ihan mukavasti betonilla, onneksi vähän toisenlaisilla nopeuksilla, 6:00 ja 6:02min/km.
Palautumisen kanssa ei taaskaan ollut mitään ongelmia, onneksi! Kisan jälkeen join proteiini juoman, vähän urheilujuomaa ja vettä, sekä söin banaanin. Muuta "erikoista" en oikeastaan tehnyt, paitsi nukuin kunnon päikkärit. Ja maanantaina sitten tuo palauttava. Samalla kaavalla on menty palautumiset tähän saakka ja hyvin on toiminut, joten miksipä sitä muuttamaan hyvin toimivaa kaavaa.
Tiistain ja keskiviikon pidin lepopäivinä ja torstaina heti aamulla oli rauhallinen aamulenkki (kiitos taas miehen ja lapsien, jotka kantavat urheiluvaatteet sänkyyn ;) En olisi kyllä muuten lähtenyt, täytyy myöntää!). Ihan peruslenkki, jalat vaan ei toiminut. Koko matkan joku sisäinen pirulainen huuti korvaan, että "aletaan kävelemään, ei viitsitä juosta", mutta juoksinpas, ihan vaan piruuttani. Ja ihan vaan jalkojen iloksi kävin vielä illalla pilateksessa. Kannatti taas mennä, niin hyvä fiilis tuli jälkikäteen.
Perjantain levon jälkeen oli taas vähän sellanen olo, ettei viitsisi mitään tehdä, mutta ehdotin miehelle, että lähdetään yhdessä juoksemaan paikalliselle juoksuradalle. Vaikka kuinka kaivelin mielen syövereitä, en pysty muistamaan milloin viimeksi olisin juossut radalla, eli varmaan jotain 15 vuotta sitten! Muistan kyllä, kun viitisen vuotta sitten oltiin kovasti menossa yhteen urheilupuistoon treenaamaan, mutta sehän oli aidattu ja kaikki portit lukossa, joten se siitä. En vaan voi vieläkään käsittää... rakennetaan hienot urheilupaikat, joita ei kuitenkaan saa käyttää. Tämäkin paikka oli aina ohi ajaessa tyhjilillään, Suomessa siis. No kuiteskin, oli ihan hauskaa lähteä kokeilemaan radalla juoksemista.
Lauantain harjoituksen tarkoituksena oli päästä juoksemaan sinne comfort zonen ulkopuolelle ja juosta harjoitus, joka kehittää laktaatin sietokykyä, nopeutta, juoksun taloudellisuutta (harjoitusidea: Run for Your life -kirjasta). Alkuun juoksin lämmittelynä 4 kierrosta rauhallisempaa, jonka jälkeen 5 kovaa kierrosta ja lopuksi 2 hidasta kierrosta loppuverryttelynä. Jokaista juostua 400metriä seurasi täydellinen palautuminen: kävellen, venytellen ja seisoskellen. Koko treeniaika oli n.45minuuttia josta juoksuun meni 23minuuttia, joten 50/50 tai 1:1, miten sen haluaa ilmaista, on siis juoksu/palautuminen -suhde.
Tällaiset harjoitukset on meikäläiselle yhtä tuskaa ja jotenkin tuntuu, jotten mitenkään pääse sinne mukavuusalueen ulkopuolelle. Ja täytyykin sanoa, että jokaisen kovan kierroksen viimeiset 50-70metriä oli niin tuskaa ja luulin, jotten selviydy maaliin saakka. Koville se otti ja mieli olisi tehnyt lopettaa kesken muutamaan otteeseen, mutta on siellä pari ihan hyvääkin kierrosta. Mies juoksi mukana tsemppaamassa, välillä vieressä, välillä edessä ja välillä perässä ja jos ei olisi ollut mukana, en olisi saanut itsestäni noita tehoja irti ja olisin todennäköisesti juossut vaan puolet kierroksista. Nyt mentiin siis aika lähellä maksimia noilla kovilla kierroksilla, vaikka pientä kiristämisen varaa olisi ehkä ollut jokaisen kierroksen ensimmäsillä 100-200 metrillä. Vai mitä sanotte? Kivoja käppyröitä ja taulukoita ;)
Tällaisia harjoituksia on ilmeisesti vaan alettava tekemään enemmän, jos haluaa, että kehitystä tapahtuu. Seuraavilla viikoilla onkin luvassa ainakin tällainen vastaava harjoitus ja Cooperin testi. Nyt täytyy nostaa harjoitustehoja ja jotenkin vaan on päästävä sinne comfort zonen ulkopuolelle.
Ai niin, tuo viimeinen kierros juostiin aikaan 3 minuuttia, mikä on siis 6:44min/km, sen kellotti meidän kuukautta vajaa 5v. tytär! Molemmat lapset tykkää niin kovasti olla mukana näissä jutuissa, hypättiin pituutta ja korkeutta ja ihmeteltiin esteitä ja tehtiin kuperkeikkoja. Hauskaa oli, koko perheellä!
Tänään ei sitten yhtään tehnyt mieli juoksemaan, niin lähdinkin kävelemään. Hyvää, rauhallista musiikkia ja kaunis auringonlasku, niin tuli taas olo, että kannatti lähteä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti